Kyllä mä joskus tykkäsin kirjoittaa..

Mutta näköjään siitä ei enää tule mitään. Tai tulee, mutta kamalan pitkien taukojen kera. Anteeksi. Jos tätä ei kukaan muu lue, niin anteeksi ainakin itselleni.

Sputnik oli ja meni. Ei ole ikävä. Tosin, se miten se meni, on hyvinkin ikävää. Siitä jäi kyllä paha mieli. Tuli petetty olo.

Sulo tuli taloon. Munkin tilalle. Munkki löysi uuden, aivan ihanan kodin tuosta vähän matkan päästä. Siellä se nautiskelee elostaan hyvässä hoivassa. Ja minä sain uuden ystävän, Munkin uudesta omistajasta. Tästä jäi oikeinkin hyvä mieli. Sulo taas on 8-vuotias lämppäriruuna. Ravuriksi se ostettiin Petrin kanssa. Jo ekan hiitin jälkeen ilmeni vaivoja, jotka hoidettiin. Parin startin jälkeen ilmeni lisää vaivoja, joita hoideltiin. Sitten harkkareiden jälkeen, taas sama juttu. Myydäkin sitä yritettiin, mutta ei tunnu kelpaavan, ilmaiseksi pitäisi antaa ja kasa varusteita mukaan. Ei kiitos. Yritetään siis vielä itse, ja kuopataan jos ei onnistuta. Sulo on jännä persoona. Kiltti ja rauhallinen, mutta säpsy sätkyukko kun sille päälle sattuu. Ja sattuhan sitä, yleensä silloin kun minä olen satulassa. Ei silloin niinkään, kun sitä ajan. Mutta paha se ei ole, ei se selästä yritä heittää. Se on vain hassu, superpallo, tiedättehän? Sellainen, mitä saa kauppojen kolikkoautomaateista, ja mikä pomppii isoilla pompuilla miten sattuu - mutta on niin kiva ja hassu ja kaikkea.. Pitäähän sellainen jokaisella lapsella olla, eikö? Sulo on ihan toisenlainen kuin Vallu..

Vallu on täydellinen hevonen. Kiltti, kaunis, rauhallinen, monipuolinen ja ah - niin niin viisas. Toivon totisesti, että mun ei tarvitsisi luopua siitä koskaan. Tai jos täytyy, että saisin siitä tehtyä jotenkin itselleni helpompaa, kuin Haamusta luopuminen oli, tai on ollut, tai siis on. Minä kun en ole sen luopumisesta päässyt vielä yli. Vallu kuitenkin on tehnyt mulle unelmieni varsan. Vaikka joutuisin Vallusta vielä luopumaan, mulle jää Vili. Vilissä on osa Vallua, ja se on minulle sitten ajan tullen myös muistona emästään. Vili syntyi 17.5.2011. Sillä on puolikuun muotoinen tähti otsassaan, eikä muita merkkejä. Se oli noin tunnin ikäinen kun tulin talliin, jaloillaan jo, ja Vallu työnsi sen välittömästi syliini, kuin sanoen että "katso, tällaisen minä sinulle tein, siinä se nyt on, katso ja ihaile". Ja minähän ihailin. Parin viikon ikäisestä ne saivat laiduntaa yötä päivää ulkona, siihen saakka että Vili lähti varsapihattoon Kiminkiin, Karstulaan. Sen kavioita vuoltiin moneen kertaan, kun takasten kavioiden kärki jäi hieman ilmaan. Vika kuitenkin korjaantui helposti Uno Yxklintenin opeilla. Vili oli mielestäni kurssin komein ja parhaiten käyttäytyvä varsa. Nyt se on siis varsapihatossa kasvamassa, ja tulee kotiin vasta opetettuna nuorikkona ensi syksynä.

Ossistakin tuli minun hevoseni. Sekin on nyt kantavana. Hurjaa.

Se hevostouhuista. Hampaiden kanssa tappelen edelleen. Kohta 10 kuukautta sotaa takana. Minut on siirretty hoitoon Kokkolaan, yksityiselle. Parin viikon päästä toinen etuylähampaista avataan ja hoidetaan ikenen kautta, toinen otetaan pois ja korvataan implantilla. Pelkään. Kuulemani mukaan nämä kuitenkin auttavat. Toivotaan.

Ja reissuista vielä: Matka Dubaihin on varattu :) Ah, ihanaa. Lämpöä, sukeltamista, lämpöä, delfiinejä, lämpöä, shoppausta, lämpöä, hyvää ruokaa, lämpöä, aurinkoa, ja sanoinko jo - lämpöä? Muutenkin olen nyt innostunut liikkumaan enemmän, eikä tämä reissu ainakaan yhtään vähennä ko. intoa :D Luulin, että mulla olis olemattoman huono kunto, mutta viimesunnuntaina vetasin tunnin zumbaa, tunnin bollywood-tanssia ja tunnin yinjoogaa putkeen, ja hyvin jaksoin! Ja kolmen kilometrin juoksukin mäkisessä maastossa sujui. Tästä innostuneena pitää vaan jatkaa treenaamista ja venyttää jaksamista entistä pidemmälle. Nyt tosin otetaan hetki rauhassa, kun multa poistettiin se viimeinenkin viisaus (siis viisaudenhammas), eikä sykettä saa liiaksi nostaa ettei haava aukea. Noh, ei se mitään, pitkää kävelylenkkiä sitten vaan ;)

Eipä nyt kummempaa tällä kertaa, saikulla olen siis, ja nautin kun ei oikeasti tarvi tehä yhtään mitään jos ei halua :) Onneksi tää kuitenki loppuu kohta, et pääsee taas treenaamaan ;D

Töistä ja Munkista..

Sain jo uusia töitä ennenkuin saikku edes ehti loppumaan. Aloitin työt viime viikolla. Treenailen nyt hevosia pienemmällä tallilla, missä on muutamia starttareita ja muutamia siitostammoja, olen siellä osa-aikaisena. Sopii mulle hyvin.

Munkki järjesti itselleen vähän lisää ongelmia, kun polki kotona jalkansa uudelleen auki. Ja tietysti nämä haavat sitten tulehtuikin. Niitä on nyt hoidettu kääreillä ja hain penkkukuurinkin, että saatiin paraneminen nopeammin käyntiin. Mutta eipä siis olla ajeltu.

Ruuna on myynnissäkin. Se pääsee raviuraltaan oikeasti eläkkeelle, ja etsii nyt harrastavaa ja rakastavaa uutta kotia. Ikävä tulee, virallisestihan Munkki on mun eka oma heppa.

Huomenna taas hammaslääkäriin. Pari päivää ehti jo mennä suht hyvin, pärjäs ilman jatkuvaa kipulääkkeiden syöntiä, mutta nyt ollaan taas totutussa kaavassa eli nappia naamaan..

Tällasia tällä kertaa, lyhyestä virsi kaunis?

Tauolta baanalle!

Blogi siis :) Yritän ainakin :D

Palauduin siis Saksasta takaisin Suomeen juuri vuoden vaihteessa. Äitini kanssa juonimme yllätyksen poikaystävälleni, joka odotti minua vasta tyyliin viikkoa myöhemmin. Kokonaisuutena reissu oli mukava ja kokemuksena rikastuttava, vaikka nyt tuntuukin, että paljon jäi sieltäkin näkemättä ja kokematta. Mutta hyvä fiilis tästä siis.

Noh, sittemmin sain työpaikan eräältä isommalta ravitallilta. Muutin tallille omaan asuntoon koirien kanssa ja Munkki tuli mukana. Ruuna ei aluksi sopeutunut, söi huonosti ja hermoili niin paljon, ettei tahtonut pysyä tarhassakaan. Onneksi meno kuitenkin rauhoittui ennen hokinpolkemia kummempia vaurioita. Mulle vain kävi vähän huonommin, kun yksi tallin hevosista onnistui potkaisemaan sitkeän yrittämisen jälkeen minua päähän. Hampaathan siinä sai kyytiä ja niitä nyt parantelen. Saa nähdä kuinka käy. Töissä en jatkanut, joten koko poppoo on nyt palautunut takaisin kotiinkotiin. Mulla on rajallisesti voimia, mutta aikaa vaikka muille jakaa. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan.

Vallu voi paksusti. Toivottavasti siellä pikkuvarsavauva kasvaa kovaa kyytiä. Munkki aloittaa taas treenin, kun kykenen sen takaset lyömään kenkään. Sputnikista taitaa tulla kokonaan toisen omistajan hevonen, se on jo muuttanut toiseen talliin, mutta on vielä meidän molempien nimissä. Aaro on kasvanut valtavasti ja on oikein reipas sesse. Luppa on kuten aina, täydellinen pikkuneiti :)

Minä yritän selviytyä arjesta kipulääkkeiden ja eläinystävien kannustamana, ja pitää nyt tätä blogiakin kun sen omalta koneelta voin näppärästi vaikka näin unta odotellessa tehdä ;) Öitä :)