torstai 24. marraskuuta 2011

Kyllä mä joskus tykkäsin kirjoittaa..

Mutta näköjään siitä ei enää tule mitään. Tai tulee, mutta kamalan pitkien taukojen kera. Anteeksi. Jos tätä ei kukaan muu lue, niin anteeksi ainakin itselleni.

Sputnik oli ja meni. Ei ole ikävä. Tosin, se miten se meni, on hyvinkin ikävää. Siitä jäi kyllä paha mieli. Tuli petetty olo.

Sulo tuli taloon. Munkin tilalle. Munkki löysi uuden, aivan ihanan kodin tuosta vähän matkan päästä. Siellä se nautiskelee elostaan hyvässä hoivassa. Ja minä sain uuden ystävän, Munkin uudesta omistajasta. Tästä jäi oikeinkin hyvä mieli. Sulo taas on 8-vuotias lämppäriruuna. Ravuriksi se ostettiin Petrin kanssa. Jo ekan hiitin jälkeen ilmeni vaivoja, jotka hoidettiin. Parin startin jälkeen ilmeni lisää vaivoja, joita hoideltiin. Sitten harkkareiden jälkeen, taas sama juttu. Myydäkin sitä yritettiin, mutta ei tunnu kelpaavan, ilmaiseksi pitäisi antaa ja kasa varusteita mukaan. Ei kiitos. Yritetään siis vielä itse, ja kuopataan jos ei onnistuta. Sulo on jännä persoona. Kiltti ja rauhallinen, mutta säpsy sätkyukko kun sille päälle sattuu. Ja sattuhan sitä, yleensä silloin kun minä olen satulassa. Ei silloin niinkään, kun sitä ajan. Mutta paha se ei ole, ei se selästä yritä heittää. Se on vain hassu, superpallo, tiedättehän? Sellainen, mitä saa kauppojen kolikkoautomaateista, ja mikä pomppii isoilla pompuilla miten sattuu - mutta on niin kiva ja hassu ja kaikkea.. Pitäähän sellainen jokaisella lapsella olla, eikö? Sulo on ihan toisenlainen kuin Vallu..

Vallu on täydellinen hevonen. Kiltti, kaunis, rauhallinen, monipuolinen ja ah - niin niin viisas. Toivon totisesti, että mun ei tarvitsisi luopua siitä koskaan. Tai jos täytyy, että saisin siitä tehtyä jotenkin itselleni helpompaa, kuin Haamusta luopuminen oli, tai on ollut, tai siis on. Minä kun en ole sen luopumisesta päässyt vielä yli. Vallu kuitenkin on tehnyt mulle unelmieni varsan. Vaikka joutuisin Vallusta vielä luopumaan, mulle jää Vili. Vilissä on osa Vallua, ja se on minulle sitten ajan tullen myös muistona emästään. Vili syntyi 17.5.2011. Sillä on puolikuun muotoinen tähti otsassaan, eikä muita merkkejä. Se oli noin tunnin ikäinen kun tulin talliin, jaloillaan jo, ja Vallu työnsi sen välittömästi syliini, kuin sanoen että "katso, tällaisen minä sinulle tein, siinä se nyt on, katso ja ihaile". Ja minähän ihailin. Parin viikon ikäisestä ne saivat laiduntaa yötä päivää ulkona, siihen saakka että Vili lähti varsapihattoon Kiminkiin, Karstulaan. Sen kavioita vuoltiin moneen kertaan, kun takasten kavioiden kärki jäi hieman ilmaan. Vika kuitenkin korjaantui helposti Uno Yxklintenin opeilla. Vili oli mielestäni kurssin komein ja parhaiten käyttäytyvä varsa. Nyt se on siis varsapihatossa kasvamassa, ja tulee kotiin vasta opetettuna nuorikkona ensi syksynä.

Ossistakin tuli minun hevoseni. Sekin on nyt kantavana. Hurjaa.

Se hevostouhuista. Hampaiden kanssa tappelen edelleen. Kohta 10 kuukautta sotaa takana. Minut on siirretty hoitoon Kokkolaan, yksityiselle. Parin viikon päästä toinen etuylähampaista avataan ja hoidetaan ikenen kautta, toinen otetaan pois ja korvataan implantilla. Pelkään. Kuulemani mukaan nämä kuitenkin auttavat. Toivotaan.

Ja reissuista vielä: Matka Dubaihin on varattu :) Ah, ihanaa. Lämpöä, sukeltamista, lämpöä, delfiinejä, lämpöä, shoppausta, lämpöä, hyvää ruokaa, lämpöä, aurinkoa, ja sanoinko jo - lämpöä? Muutenkin olen nyt innostunut liikkumaan enemmän, eikä tämä reissu ainakaan yhtään vähennä ko. intoa :D Luulin, että mulla olis olemattoman huono kunto, mutta viimesunnuntaina vetasin tunnin zumbaa, tunnin bollywood-tanssia ja tunnin yinjoogaa putkeen, ja hyvin jaksoin! Ja kolmen kilometrin juoksukin mäkisessä maastossa sujui. Tästä innostuneena pitää vaan jatkaa treenaamista ja venyttää jaksamista entistä pidemmälle. Nyt tosin otetaan hetki rauhassa, kun multa poistettiin se viimeinenkin viisaus (siis viisaudenhammas), eikä sykettä saa liiaksi nostaa ettei haava aukea. Noh, ei se mitään, pitkää kävelylenkkiä sitten vaan ;)

Eipä nyt kummempaa tällä kertaa, saikulla olen siis, ja nautin kun ei oikeasti tarvi tehä yhtään mitään jos ei halua :) Onneksi tää kuitenki loppuu kohta, et pääsee taas treenaamaan ;D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti