Olin kesätöissä ns. elämyspuistossa. Työtehtäviini kuuluivat mm. kioskin pitäminen, aktiviteettien, kuten lasten mönkijäajon, sumopukupainin ja paintball-tarkkuusammunnan ohjaus, sekä saunan ja caravan-alueen siisteyden ylläpito ja pihatyöt. Viihdyin tässä hommassa oikein hyvin. Eräänä päivänä eräs asiakas kysyi kuin ohimennen, mitä teen talvella. "Opiskelen"- vastauksestani harmistuneena hän lähti ulos ja minä ihmetellen menin perässä. Aloimme juttelemaan ja hän tarjosi töitä Saksasta, joulumarkkinoilta. Minä innostuin, mutta en tiennyt voisinko olla koulusta pois. Opiskelujeni jälleen jatkuessa otin rehtoriin yhteyttä, eikä hän nähnyt estettä poissaololleni, joten otin työn vastaan.
Alustavasti työni alkaa 16.11. Tuolloin suuntaamme pomoni kanssa kuorma-autolla kohti Berliiniä. Alussa työ on siis ajoa, sitten joulutorin pystytystä, ja olenkin oletettavasti töissä pitkiä päiviä. Kun puitteet ovat valmiina, myymme glögiä, makkaraa ja olutta työtahdin rauhoittuessa, vain kiihtyäkseen taas joulun alla. Olen lupautunut olemaan töissä joulun yli, alustavasti työni päättyy 27.12. Majoitun työnantajani järjestämässä hotellissa Wilmersdorfissa. Paikka vaikuttaa mukavalta, palvelut ovat lähellä ja metroasema aivan vieressä.
En ole suuremmin tutustunut Berliinin tarjontaan, mutta muutamia historiallisia kohteita on luonnollisesti päästävä näkemään. Myös eläintarhat kuuluvat itselläni vakiokohteisiin. Berliinin opaskirjasen ostin jo kesällä, siihen olen tutustunut vain varoen, etten intoile liikaa. Lähiympäristössä tulen varmasti reissaamaan myös töiden antamissa rajoitteissa, mm. Potsdamista olen kuullut vain hyvää. Myös muutaman ystäväni luo yritän päästä vierailemaan, ja saan toki itsekin vieraita koto-Suomesta. Ihanaa :)
Kun työt loppuvat, loppuvat myös kiinnilyödyt suunnitelmani. Mieli vetää maailmalle, tosin aikaa on sen verran rajoitetusti etten taida Euroopan ulkopuolelle yrittää. Vaihtoehtoina on tällä hetkellä vierailut ystävien luona vähän kauempana, tai jos nämä eivät ole mahdollisia, suuntaan varmaan katsomaan, miltä Alpit näyttävät. Ja sieltä jotenkin kotiin, tuskin lentämällä kuitenkaan. Mutta näitä en ole lyönyt lukkoon, enkä varmaan edes lyö :) Aika näyttää mikä parhaalta tuntuu.
Kotopuolessa olen järjestäny saksanpaimenkoiran pentuni Aaron hoitoon kasvattajan tykö siksi ajaksi, kun olen poissa. Sille Petrin pitkät työpäivät olisivat liian puuduttavia olla yksinään kotona. Tai no, Lupankin kanssa. Sekarotuinen Luppa-koira sen sijaan nauttii yksinolosta kodin rauhassa, joten sille se ei ole ongelma eikä mikään. Hevoset saavat asua nykyisissä olinpaikoissaan. Vallu-tamma ja Munkki-ruuna kotitallissamme, ja Sputnik-tamma hoidossa ystäväni luona pihatossa. Huoh, näitä kaikkia tulee olemaan niin kova ikävä, mutta sen hinnan olen valmis maksamaan.
Rinkka on vielä komerossa, vaikka sormia kuumotta käydä se sieltä hakemassa hypisteltäväksi ja testipakattavaksi. Kiusaan siis itseäni, ja annan sen olla siellä ainakin vielä. Rakastan tätä tunnetta. Tunnetta, kun on jotain, mitä odottaa oikein oikein kovasti.
En päivittele blogia Suomessa ollessani varmastikaan joka päivä, enkä ulkomailla ollessanikaan mikäli nettiyhteys on kovin kallis. Yritän kuitenkin pitää mahdolliset lukijani mahdollisimman hyvin ajantasalla, joten seuraavaan kertaan..
Tschüss!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti