Kattelin tänään youtubesta videoita. Kaikkea hienoa. Boulderointia, flashmobbeja ja sellasta.. Minäki haluan. Olla jossain hyvä, olla jossain erilainen, että mullakin ois se oma juttu. Seinäkiipeilyssä mua ärsyttää se, että halusin sitä kokeilla iät ja ajat, mutta en koskaan päässyt minnekkään missä sitä vois testata. Sitte poikaystävän työporukka meni pikkujouluissaan seinäkiipeileen. Miten epäreilua! Sitten kuulin että yksi jos toinenkin tuttu on sitä kokeillut ja viimein että poikaystävän siskokin sitä jo harrastaa.. Sitten saatiin kiipeilyseinä tänne meillekin. Ja mua ärsyttää. Olin taas se viimeinen. No, laitesukellusta sentään olen kokeillut, sitä vaan harvemmin pääsee harrastaan :\ Seinäkiipeily/boulderointivideot oli kyllä hienoja. Että jotkut osaakin olla vahvoja ja taitavia! Mutta se oma juttu.. Mulla on taas jokin synkistelyvaihe meneillään, kun tuntuu ettei mikään suju ja kaikesta puuttuu "se jokin". Tuntuu, että aina löytyy joku minut syrjäyttämään, jos jonnekin olenkin sisälle päässyt. Mä en koskaan ole se paras. Nopein, vahvin tai rohkein. En vain ole. Ja se syö miestä aika tavalla.
Viikonlopun lenkit meni ihan hyvin. Polvi ei oikeastaan kipuillut mutta oikean jalan pohje kyl, taas. Onneksi se menee venyttelemällä ohi. Tänään tuumailtiin mennä uimaan, tiistaina pääsisin ajamaan hevosia pitkästä aikaa ja keskiviikkona kaverin hevosella maastoon revitteleen. Katsotaan. Tiistaina olis verikoepäiväkin taas, saa nähdä millaset haukut mä tällä kertaa saan. Onneks on ees kevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti